Kenttäraportti · Politiikka · 28.4.2026

Putinin Pelikirja

Yhdysvaltain 2025 ja Venäjän 2003 valta-arkkitehtuuri

Putin otti yli oligarkit. Trumpin oligarkit tekevät saman Washingtonissa. Mekanismi on yhtäläinen, vaikka suunta on käänteinen — ja se kertoo enemmän kuin yksittäiset uutiset.

I · Kaksi tietä, yksi kaupunki

28. huhtikuuta 2026 Maria Lindén Ulkopoliittisesta instituutista totesi Ylen Politiikkaradiossa: „Yhdysvalloista on tullut oligarkia.” Lausunto pisti silmään harvinaisen suoraviivaisuutensa vuoksi — suomalainen valtamedia ei tähän asti ole rinnastanut Yhdysvaltain valta-arkkitehtuuria Venäjään. Mutta jos hyväksytään Lindénin diagnoosi, herää välitön jatkokysymys: miten Yhdysvaltoihin on muodostunut oligarkia? Vastaus löytyy Putinin pelikirjasta vuosilta 2000–2008.

24. huhtikuuta 2026 David Ellison kestitsi Donald Trumpia illalla Washingtonissa. Paramount-Skydancen toimitusjohtajan 110 miljardin dollarin fuusio Warner Bros. Discoveryn kanssa odotti samaan aikaan oikeusministeriön hyväksyntää. Sopimuksen läpimentyä Ellisonien suvun hallintaan siirtyisivät CBS, CNN, HBO ja Warner Bros. — neljä Yhdysvaltain merkittävintä mediabrändiä yhdessä taloudessa, jonka johtaja on istunut viimeisen vuoden Trumpin kanssa samoissa illallispöydissä. The Wall Street Journal raportoi joulukuussa 2025 Ellisonin luvanneen Trumpin hallinnon edustajille „valtavia muutoksia” CNN:llä, jos sopimus menee läpi.

27. helmikuuta 2003 Vladimir Putin istui Kremlissä televisiokokouksessa, jossa Mihail Hodorkovski — Venäjän rikkain mies, Yukosin omistaja — haastoi presidenttiä julkisesti Rosneftin korruptiosta. Kahdeksan kuukautta myöhemmin Hodorkovski oli vankilassa Siperiassa. Hänen yhtiönsä pirstottiin osiin ja sen tärkein osa myytiin valtio-omistamalle Rosneftille kymmenesosalla arvostaan.

Tämä artikkeli ei väitä, että Yhdysvallat on Venäjä. Eikä se väitä, että Venäjä ei ollut niin paha kuin sanottiin. Se kysyy yhden kysymyksen: kun katsoo Putinin pelikirjaa vaihe vaiheelta vuosina 2000–2008, kuinka tutuilta nämä vaiheet näyttävät 2025–2026?

II · Putinin pelikirja 2000–2008

Sopimus 28. heinäkuuta 2000 oli yksinkertainen. Putin kutsui Kremliin 21 Venäjän rikkainta miestä — niin kutsutun „semibankirštšinan” (seitsemän pankkiirin) ydinjoukon laajennetun version — ja esitti epämuodollisen „dealin”. Pitäkää rikkautenne, lentäkää yksityiskoneillanne, asukaa Lontoon kartanoissanne. Pyydän vain yhtä asiaa: te ette sekaannu politiikkaan. Toinen vaihtoehto on: te menetätte kaiken.

Useimmat hyväksyivät. Kaksi keskeistä kieltäytyi.

Vladimir Gusinski ja NTV

Vladimir Gusinski omisti NTV-kanavan, Venäjän johtavan riippumattoman televisiokanavan. NTV oli pilkannut Putinia satiirisessa „Kukly”-nukkesarjassaan, kritisoinut Tšetšenian sotaa ja näyttänyt presidentin epäpäteväksi Kursk-sukellusveneen uppoamisen aikana elokuussa 2000. Toukokuussa 2000 verovirasto aloitti ratsiat Gusinskin yhtiössä. Huhtikuun 14. päivänä 2001 aseistetut poliisit valtasivat NTV:n päämajan. Valtio-omisteinen Gazprom otti yhtiön haltuunsa kymmenen miljoonan dollarin „privatisaatiopetoksen” perusteella. Gusinski pakeni Espanjaan.

Boris Berezovski ja ORT

Boris Berezovski omisti Venäjän suurimman televisiokanavan ORT:n. Hän oli ollut Putinin alkuvaiheen tukija mutta kääntyi nopeasti kriitikoksi. Verotarkastusten ja oikeudellisen paineen alla Berezovski myi osakkeensa lähipiiriin uskolliselle ostajalle ja muutti Lontooseen. Hänet löydettiin kuolleena lontoolaisesta kylpyhuoneestaan vuonna 2013, virallinen syy oli itsemurha.

Mihail Hodorkovski ja Yukos

Kolme vuotta myöhemmin tuli oligarkkien suurin, julkisesti pelottavin uhri. Hodorkovski oli Yukosin omistaja, hyvin hoidettu öljy-yhtiö joka oli juuri sulautumassa Sibneftin kanssa maailman neljänneksi suurimmaksi öljytuottajaksi. Hodorkovski oli ottanut riskin: hän rahoitti Jablokoa ja Kommunistista puoluetta — Putinin opposition kahta kärkeä — ja vihjasi mahdollisesta presidenttiehdokkuudestaan. Hän myös harkitsi sulautumista yhden amerikkalaisen ExxonMobilin kanssa. Helmikuussa 2003 hän haastoi Putinia julkisesti Kremlin televisiokokouksessa nimeämällä Rosneftin korruption.

Lokakuun 25. päivänä 2003 FSB:n agentit valtasivat hänen yksityiskoneensa Novosibirskin kentällä. Hän vietti seuraavat kymmenen vuotta vankilassa. Yukos pirstoutui. Sen tärkein tytäryhtiö, Juganskneftegaz (arvioitu arvo 17–24 miljardia dollaria), myytiin tilapäisen kuoriyhtiön kautta valtio-omistamalle Rosneftille 9,35 miljardilla dollarilla joulukuussa 2004. Valtion osuus Venäjän öljyntuotannosta nousi 10 prosentista (vuosi 2000) 42 prosenttiin (vuosi 2008).

Mutta tämä ei kerro koko tarinaa. Putinin pelikirja ei ollut vain pakkokeinoja. Se oli myös palkintojärjestelmä. Uskolliset oligarkit — Roman Abramovitš, Vladimir Potanin, Mihail Fridman, Igor Setšin — saivat säilyttää omaisuutensa, ja heidän asemansa vahvistui kun ei-uskolliset poistettiin pelistä. Putinin entiset KGB-kollegat, niin kutsutut siloviki, täyttivät keskeisiä asemia sekä valtiossa että uudissyntyneissä valtion yhtiöiden hallituksissa. Tämä ei ollut „valtio vastaan yritykset”. Tämä oli yhden verkoston rakentaminen, jossa lojaliteetti oli hinta omaisuuden säilyttämisestä.

III · Washingtonin pelikirja 2025–2026

Donald Trumpin toinen kabinetti vannottiin virkaan 20. tammikuuta 2025 maailman vauraimpaan hallitukseen modernissa historiassa. Public Citizenin laskelman mukaan 16 henkilöä hänen 25 nimityksestään kuuluvat USA:n 0,0001 prosentin varakkaimpiin. Yhdistetty nettoarvo: yli 460 miljardia dollaria, kun Elon Muskin 400 miljardia lasketaan mukaan. Vertailun vuoksi Joe Bidenin kabinetin yhteenlaskettu varallisuus oli 118 miljoonaa dollaria — yli tuhannesosa Trumpin vastaavasta.

Tämä on numerollinen lähtökohta. Mutta numerot eivät selitä mekanismia. Mekanismi näkyy siinä, mitä on tapahtunut tämän jälkeen.

Mediatilan muodonmuutos

Lokakuussa 2025 David Ellisonin Paramount-Skydance osti The Free Pressin 150 miljoonalla dollarilla ja nosti sen perustajan Bari Weissin CBS Newsin päätoimittajaksi. Marraskuussa 2025 CBS perui Stephen Colbertin „Late Show”-ohjelman — yhden Trumpin terävimmistä yöllisistä kriitikoista — virallisesti budjettisyistä, kriitikkojen mukaan voiteluksi Paramountin Skydance-fuusion hyväksynnän odotusajaksi.

Helmikuussa 2026 Paramount voitti Warner Bros. Discoveryn tarjouskilpailun 110 miljardin dollarin sopimuksella. Puolustusministeri Pete Hegseth vihjasi lehdistötilaisuudessa: „Sitä pikemmin kun David Ellison ottaa CNN:n haltuunsa…” — lause jäi keskeneräiseksi, mutta merkitys oli selvä. 24. huhtikuuta 2026 Ellison illasti Trumpin kanssa Washingtonin Yhdysvaltain rauhaninstituutin tiloissa. Sopimus odotti edelleen oikeusministeriön hyväksyntää. Davidin isä Larry Ellison — Oraclen perustaja, maailman kuudenneksi rikkain ihminen — on Trumpin keskeinen liittolainen ja päärahoittaja TikTok-järjestelyssä joka piti sovelluksen pystyssä Yhdysvalloissa.

Oikeudellisten välineiden käyttö

Vuodesta 2018 lähtien Trump on haastanut oikeuteen ABC Newsin, The Wall Street Journalin, The New York Timesin, BBC:n, CNN:n ja The Des Moines Registerin. Yksikään näistä ei ole rikosjuttu — kaikki ovat siviilijuttuja vahingonkorvauksesta tai kunnianloukkauksesta — mutta yhteisvaikutus on selvä: jokainen suuri uutisorganisaatio Yhdysvalloissa joutuu pohtimaan, mihin Trump-aiheinen juttu johtaa.

Eliitin uudelleenmäärittely

DOGEn (Department of Government Efficiency) johdossa Elon Musk ajoi alas tai uudelleenrakensi liittovaltion virastoja kesäkuuhun 2025 asti, jolloin hänen virallinen roolinsa päättyi. Trump ilmoitti pitävänsä hänet neuvonantajana. Tämä järjestely ohittaa konfirmointiprosessin, jolla senaatti normaalisti tarkastaa virkanimitykset. Samalla varallisuuden keskittyminen on edennyt aktiivisesti: 15 rikkaimman amerikkalaisen miljardöörin yhdistetty omaisuus kasvoi 33 prosenttia vuonna 2025, kun S&P 500 kasvoi 16,4 prosenttia. Yhdysvaltojen 1 prosentin varakkain väestönosa hallitsee nyt 31,7 prosenttia kansallisvarallisuudesta — saman verran kuin alimmat 90 prosenttia yhteensä.

Markkinat lukevat Trumpia ennen muita

BBC:n huhtikuussa 2026 julkaistu selvitys osoittaa miten Trumpin poukkoilevat Iran-lausunnot ovat olleet markkinoilla erikoisen ennustettavia. 9. maaliskuuta 2026 Brent-öljyn futuurin hinta romahti yli sadasta dollarista 85 dollariin tynnyriltä — 45 minuuttia ennen Trumpin julkista lausuntoa, jonka mukaan Iranin sota olisi käytännössä ohi. Kaupankäyntiin osallistuneet tahot tekivät miljoonia. Kaksi viikkoa myöhemmin Trump julkaisi Truth Socialissa yllätyksellisen viestin „tuottavista keskusteluista” Iranin kanssa. Neljätoista minuuttia ennen viestin tuloa öljyfutuureissa nähtiin epätavallinen volyymipiikki.

Vuoden takaisessa tullivyyhdessä saman mittaluokan epäilyt: indeksirahasto, jonka kaupankäynti ampaisi 10 000 sopimukseen minuutissa juuri kun Trumpin tullilausunto nosti S&P 500 -indeksin yhteen toisen maailmansodan jälkeisen historian kovimmista päivänousuista. Demokraattisenaattorit pyysivät rahoitusvalvoja SEC:tä selvittämään, oliko joku taho hyötynyt sisäpiiritiedosta. Vähemmistönä senaatissa heidän selvityspyyntöihinsä ei ole pakko vastata. Edellytys jatkotutkinnoille on se, että vuoden 2026 välivaaleissa senaattiin tulee demokraattienemmistö.

IV · Sama mekanismi viidessä kohdassa

Mitä Putinin Venäjä 2000–2008 ja Trumpin USA 2025–2026 jakavat — ei vain pinnallisesti, vaan rakenteellisesti?

Ensimmäinen: sopimus ennen iskua

Putin kutsui oligarkit Kremliin ennen kuin alkoi tuhota heitä. Trump-Musk-akselin ja yritysjohdon välinen „sopimus” on ollut näkyvämmin julkinen — Mark Zuckerberg, Lauren Sánchez, Jeff Bezos, Sundar Pichai ja Elon Musk seurasivat Trumpin virkaanastujaisia kapitolissa kameroiden edessä — mutta logiikka on sama. Pitäkää valtanne, tukekaa minua, ja teihin ei kajota. Vastustakaa, ja ette pidä mitään.

Toinen: media ensin

Putinin ensimmäinen kohde olivat NTV ja ORT. Hän tiesi että vapaa ja valtakunnallinen sähköinen media on suurin uhka pitkän tähtäimen vallalle, koska se määrittää sen mitä kansa pitää totena. Trumpin pelikirjassa media on yhtä keskeinen. Mutta menetelmä on erilainen: Putinilla suora valtaaminen, Trumpilla rinnakkaiset kanavat — Murdoch (Fox), Musk (X/Twitter), Ellison (CBS–Warner), Bezos (Washington Post) — kaikki neljä Trumpin liittolaisia tai omistajia, joilla on omat business-intressit hallinnon päätösten suhteen. Tulos: vapaan kriittisen valtakunnallisen median tarjonta supistuu.

Kolmas: lakipolitiikan käyttäminen aseina

Hodorkovski ei joutunut vankilaan poliittisista mielipiteistä — hän tuomittiin „veronkierrosta”. NTV:tä ei valloitettu poliittisin perustein vaan „10 miljoonan dollarin privatisaatiopetoksen” perusteella. Sama logiikka näkyy Trumpin oikeusministeriön käytöksessä: oikeusprosesseja vapautetaan poliittisille liittolaisille (esim. Trumpin omat 91 syytettä, jotka käytännössä kaikki on lopetettu) ja ne kohdistetaan poliittisille kilpailijoille. Erityishallintoon palautettavat virat — DOJ, FBI, FCC, FTC — täytetään uskollisilla henkilöillä.

Huhtikuussa 2026 mekanismista nähtiin uusi muunnelma. Trump nosti 10 miljardin dollarin vahingonkorvauskanteen oman hallintonsa oikeusministeriötä ja verovirastoa vastaan verotietojensa väitetystä vuodosta. Charly Salonius-Pasternakin tulkinta Yle Politiikkaradiossa: koska Trumpin hallinto edustaa sopimuksen molempia puolia ja sovittelua valmistelevat hänen omat nimittäjänsä, ratkaisu valuu käytännössä veronmaksajien kassasta presidentin omalle tilille. Liittovaltion piirioikeus harkitsee parhaillaan voiko presidentti ylipäänsä haastaa itse johtamansa hallinnon. Samalla viikolla presidentin pojan Eric Trumpin drooniyhtiö sai 24 miljoonan dollarin sopimuksen puolustusministeriö Pentagonilta. Aiemmat hallinnot olisivat tällaisesta junaillusta liiketoiminnasta halvaantuneet. Lindénin tulkinta Yle Politiikkaradiossa kuvaa logiikan: rivijäseniä uhrataan ajoittain näytösoikeudenkäynteihin (esimerkiksi Polymarket-vedonlyöjä Maduron kaappauksen aikana) jotta saadaan vaikutelma reilusta pelistä, mutta hallinnon huippunimet pysyvät käytännössä koskemattomina.

Neljäs: lojaalin eliitin uudelleenmäärittely

Putin ei tuhonnut oligarkkijärjestelmää — hän rakensi sen uudelleen. Ei-uskollisten paikalle nostettiin uskollisia: Roman Abramovitš, Igor Setšin (Rosneftin pää), Sergei Tšemezov (Rostecin pää). Trumpin järjestelmässä tapahtuu sama kuvio: vanhat republikaanieliitin nimet on syrjäytetty (Liz Cheney, Mitt Romney) ja paikalle on noussut uusi MAGA-eliitti — Vance (Yale Law, mutta Peter Thielin tukema), Hegseth (Fox News), Musk (PayPal–Tesla–X), Ramaswamy (Roivant). Tämä ei ole vain henkilökunnan vaihdos. Se on kokonaisen luokan uudelleenkokoaminen.

Viides: ulkoinen vihollinen oikeuttaa kaiken

Putinilla se oli ensin Tšetšenia (1999–2000), sitten Georgia (2008), sitten Ukraina (2014, 2022). Jokainen sotilaallinen interventio nosti hänen kannatustaan ja oikeutti kotimaisten valtaresurssien lisäämisen. Trumpilla „ulkoinen vihollinen” on monimuotoinen — Kiina, Venezuela, Meksiko, Iran (huhtikuu 2026, kts. Rautio Median artikkeli „Öljyn varjossa”) — mutta logiikka on sama: kun ulkopuolella tapahtuu, hallinto saa lisää valtaa kotimaassa, kriitikot leimataan epäisänmaallisiksi, „deep state” -käsite oikeuttaa virkamiesten irtisanomiset.

V · Kolme ratkaisevaa eroa

Yhtäläisyydet ovat hätkähdyttäviä. Erot ovat välttämättömiä ymmärtää, jotta vertailu pysyy rehellisenä.

Ensimmäinen ero: suunta

Venäjällä valtio kaappasi yritykset. Yhdysvalloissa yritykset kaappasivat valtion. Tämä ei ole pelkkää sanaleikkiä — se vaikuttaa siihen, mitkä instituutiot ovat haavoittuvia. Venäjällä yksityisomistuksen turva oli aina hauras. Yhdysvalloissa heikoin lenkki on toisaalla: vaalijärjestelmän legitimiteetti, sääntelyvirastojen riippumattomuus, oikeuslaitoksen ei-poliittisuus, ja median omistuksen riippumattomuus poliittisesta vallasta.

Toinen ero: lähtökohta

Putin rakensi instituutiot tyhjästä — Neuvostoliiton instituutiot olivat romahtaneet, ja Jeltsinin aikana niitä ei ollut korvattu vakailla rakenteilla. Yhdysvalloilla on 250-vuotinen perustuslaillinen järjestelmä jonka instituutiot — kongressi, oikeuslaitos, osavaltiotaso, vapaa lehdistö, ammattivirkamieskunta — ovat selvinneet sisällissodasta, lamasta, mccarthyismista ja Watergatesta. Niiden murtaminen vaatii enemmän aikaa, enemmän painetta, ja todennäköisesti useamman vaalisyklin.

Kolmas ero: nopeus

Putinilla oli neljä vuotta ensimmäiseen Hodorkovskin pidätykseen. Trumpilla on reilut kaksi vuotta hallituskautta jäljellä ennen vuoden 2028 vaaleja, ja toisin kuin Putinilla, hän ei voi muuttaa perustuslakia jatkamaan kautta — toistaiseksi. Tämä luo aikapaineen, joka painostaa nopeammille toimille, mutta myös rajaa lopputulosta.

VI · Kolme skenaariota 2026–2030

Tutkivan journalismin tehtävä ei ole arvata. Sen tehtävä on muotoilla todennäköisyysarviot niin selkeästi, että ne voidaan tarkistaa myöhemmin. Numerot ovat hatariakin tarkempia kuin sanat „voi olla” ja „ehkä”.

Skenaario A: palautuminen (todennäköisyys 30 %)

Yhdysvaltojen instituutiot kestävät. Vuoden 2026 välivaalit tasapainottavat kongressia, vuoden 2028 vaalit tuovat uuden hallinnon (joko demokraatit tai eri suunnan republikaanit), Paramount–Warner-fuusio kaadetaan tuomioistuimissa antitrust-perusteilla, korkein oikeus rajoittaa toimeenpanovaltaa muutamissa keskeisissä päätöksissä. Mediamarkkina pirstaloituu uudelleen, mahdollisesti uusilla itsenäisillä toimijoilla. Trumpin lähipiiri hajaantuu — osa pakenee, osa istuu syytettynä.

Tukevia tekijöitä: Yhdysvaltain instituutionaalinen syvyys, vahva ammattivirkamieskunta, aktiivinen kansalaisyhteiskunta, vaalihallinnon hajautus osavaltioille. Vastaan toimivia: lähipiiri on verkostoitunut, ei hajautunut. Korkein oikeus on jo merkittävästi muotoiltu Trumpin nimitysten kautta.

Skenaario B: pysähtyminen (todennäköisyys 50 %)

Yhdysvallat asettuu uuteen tasapainotilaan: oligarkkinen valtiokapitalismi, jossa instituutiot toimivat nimellisesti, mutta keskeisten päätösten kulissien takana toimii pieni eliitti-verkosto. Vaaleja pidetään, mutta niissä kilpaillaan yhä rajatummin määritellystä politiikan keskiraidasta. Media on monikanavainen mutta omistuksellisesti keskittynyt kourallisille omistajille jotka ovat poliittisesti samansuuntaisia. Riippumattomia tutkivia toimittajia on vähemmän, ja he toimivat marginaalisemmissa kanavissa.

Tämä on Italian Berlusconi-vaiheen kaltainen tasapainotila — ei diktatuuri, mutta ei myöskään täysin toimiva liberaali demokratia. Tai pikemmin: Unkarin Orbán-tason konsolidaatio, jossa demokratian muoto säilyy mutta sen sisältö ohenee. Tilastollisesti tämä on todennäköisin tila kun katsoo demokratioiden kehityskaarta 2010-luvun jälkeisessä maailmassa. Suurin osa „demokraattisesta romahduksesta” ei ole syöksy diktatuuriin vaan vähittäinen lipuminen tällaiseen hybridiin.

Skenaario C: syveneminen (todennäköisyys 20 %)

Yhdysvallat liikkuu syvemmälle Putinin-tyyppiseen järjestelmään, mahdollisesti hitaammin mutta merkittävämmin. Vuoden 2028 vaaleihin liittyy laajoja epäsäännönmukaisuuksia — osavaltioiden vaaliviranomaiset on vaihdettu MAGA-uskollisiksi 2025–2026 — tuloksen vahvistaminen kongressissa kestää viikkoja, ja oikeuslaitos on tuettu siihen pisteeseen, että se hyväksyy poliittisesti motivoidut päätökset. Trumpin seuraaja — JD Vance, Don Jr., tai uusi MAGA-figuuri — jatkaa konsolidaatiota. Antitrust-prosessit kohdistuvat liittolaisten kilpailijoihin, eivät liittolaisten yhtiöihin.

Tukevia tekijöitä: Trumpin lähipiiri on toistuvasti puhunut „kolmannesta kaudesta” ja „perustuslain päivittämisestä”. Muskin omistama X-alusta on jo selvästi toiminut Trumpin äänen vahvistajana algoritmisesti. Vastaan toimivia: liittovaltion taso ei ole monoliitti, osavaltiot — Kalifornia, New York, Massachusetts — säilyvät erillisinä politiikan keskuksina, ja toisin kuin Venäjällä 2000-luvulla, Yhdysvalloissa on vahva järjestäytynyt oppositio.

VII · Oikeat kysymykset

Tutkivan journalismin tehtävä ei ole vastata kysymyksiin joihin meillä ei vielä ole vastausta. Sen tehtävä on muotoilla kysymykset niin tarkasti, että vastaus tunnistetaan kun se tulee. Viisi kysymystä, joita kannattaa seurata seuraavan 18 kuukauden ajan:

• Mitä tapahtuu Paramount–Warner-fuusiolle ennen vuoden 2026 loppua? Hyväksytäänkö se ehdollisesti, ehdotta, vai estetäänkö antitrust-perustein? Ehdoissa kannattaa katsoa erityisesti CNN:n editoriaalista riippumattomuutta koskevia rakenteellisia takeita — niiden puute kertoo enemmän kuin niiden olemassaolo.
• Kuinka monta valtakunnallista, riippumatonta ja kriittistä uutiskanavaa Yhdysvalloissa toimii vuonna 2030? Yksinkertainen mittari joka mittaa Putinin pelikirjan etenemistä Yhdysvalloissa. Lähtökohta 2024: arviolta 5–6 (NYT, Washington Post, AP, NPR, ProPublica, Reuters US). Lopputilanne 2030: avoin.
• Kuka istuu sääntelyviraston pöydässä — ja kenen entinen alainen hän on? „Pyöröovi” Wall Streetin ja sääntelyn välillä on ollut Yhdysvaltain politiikan kestoaihe vuosikymmeniä. Trump-aikana se on muuttunut: nyt sama henkilö voi siirtyä yritystoiminnasta kabinettiin ja takaisin samalle johtopaikalle. Tämän verkoston kartoittaminen on tutkivan journalismin perustehtävä.
• Mihin antitrust-paine kohdistuu — monopoleihin (klassinen tehtävä) vai poliittisiin kilpailijoihin (Putinin pelikirja)? Esimerkki: vuonna 2025 oikeusministeriö on jatkanut Googlea vastaan käynnistettyä antitrust-prosessia ja kohdistanut FTC:n huomion Metaa vastaan — Zuckerberg ei ole ollut Trumpin selkein liittolainen vaikka osallistui virkaanastujaisiin. Tämä on yksittäinen havainto, ei vielä trendi.
• Mitä tapahtuu kun joku Trumpin oligarkeista alkaa irtautua hänestä? Tämä on Putinin pelikirjan kriittisin testikohta. Kun Hodorkovski koki olevansa riittävän vahva haastamaan, hänet murskattiin. Yhdysvalloissa vastaava testi voi tulla 2026–2027 — esimerkiksi jos Musk kääntyy Trumpia vastaan, tai jos joku Trumpin nimittämistä tuomareista tekee odottamattoman päätöksen. Vastaus näihin tilanteisiin paljastaa mekanismin todellisen luonteen.