1944–2026 · Tornionlaakson kotirintaman muisti · Osa 2 / 5

Kenttäraportti · Syväanalyysi · 17. toukokuuta 2026

Yhdessä rakennettu

Tornionlaakson varautuminen 2026 — mitä on tehty, jotta historia ei toistaisi itseään.

Vuosista 1944–46 on kulunut yli kahdeksankymmentä vuotta. Sinä aikana Suomi on rakentanut yhden Euroopan järjestelmällisimmistä huoltovarmuusrakenteista. Sen perustaa kantavat Huoltovarmuuskeskus, 1 500 yritystä, Lapin pelastuslaitos, kuntien valmiussuunnitelmat ja Lapin hyvinvointialue. Suuri osa tästä työstä on tehty hiljaa — niin hiljaa, että sen olemassaolo unohtuu helposti. Sarjan toinen osa kartoittaa, mitä on rakennettu Tornionlaakson kotirintaman tueksi.

Sarjan jatkumo

Edellinen osa kertoi, miten vuosina 1944–46 yli 56 000 ihmistä siirtyi Tornionlaakson kunnista Ruotsiin. Tarina dokumentoitiin tieteellisesti Erkki Raution tutkimuksessa Pohjoiset pakolaiset.

Tämä osa kysyy: mitä on rakennettu sen jälkeen?

Vastaus ei ole yksittäinen rakenne, vaan kerros toisensa päällä. Kuvaus etenee kansallisesta tasosta paikalliseen — Huoltovarmuuskeskuksesta Tornion paloasemalle.

I · Suomalaisen huoltovarmuusmallin perusta

Huoltovarmuuskeskus julkaisi 27. huhtikuuta 2026 aiemmin luottamuksellisena pidetyn skenaarion "Suomeen kohdistuva sotilaallinen voimankäyttö ja huoltovarmuus". Skenaario kuvaa kuvitteellisen tapahtumakulun siitä, miten kriisi voisi eskaloitua sodaksi viiden vaiheen kautta. Pääjohtaja Janne Känkänen on itse korostanut, että sotilaallisen konfliktin mahdollisuus on edelleen epätodennäköinen. Skenaarion tarkoitus on työkalu varautumiseen, ei ennustus.

Mutta julkaisu ei ole tyhjästä noussut. Sen takana on 70 vuotta järjestelmällistä rakentamista.

Suomalaisen huoltovarmuusmallin ainutlaatuinen piirre on yksityisen ja julkisen sektorin sekä järjestöjen tiivis yhteistyö. Suurin osa yhteiskunnan kriittisestä infrastruktuurista ja palveluista on yksityisessä omistuksessa — elintarviketuotanto, energia, logistiikka, telekommunikaatio, terveydenhuolto. Julkinen sektori ei voi turvata huoltovarmuutta yksin, ja siksi malli on rakennettu kumppanuuden varaan.

Huoltovarmuuskeskus (HVK) on noin sadan hengen organisaatio, jonka toimintaa ohjaa työ- ja elinkeinoministeriö. Sen ympärille on rakennettu Huoltovarmuusorganisaatio, jossa on edustettuna noin 1 500 yritystä ja kymmeniä viranomaisia.

Tämä on se rakenne, joka kantaa myös Tornionlaaksoa.

II · KETJU26 — harjoitellut yhdessä

Sama päivä kun HVK julkaisi skenaarion, lähes sata viranomaista ja logistiikka-alan yritysten edustajaa kokoontui KETJU26-varautumisharjoitukseen huhtikuun lopussa 2026. Harjoitus perustui juuri julkaistuun skenaarioon.

Tarkoituksena ei ollut testata, miten Suomi reagoi sotaan. Tarkoituksena oli harjoitella logistiikan toimintaa poikkeusolojen olosuhteissa: miten varastot siirretään, miten kuljetukset reititetään, miten yritykset ja viranomaiset kommunikoivat keskenään, miten päätökset tehdään.

Tämä on huoltovarmuusmallin perustehtävä: harjoitellaan ennen kuin tarvitaan. Suomi on tehnyt sitä järjestelmällisesti vuosikymmeniä.

Skenaarion ja KETJU26-harjoituksen tulokset tulevat näkyviin Lapin pelastuslaitoksen, Lapin hyvinvointialueen ja Tornionlaakson kuntien valmiussuunnitelmissa tulevina kuukausina. Tämä on tärkeä yksityiskohta: kansallinen taso tuottaa työkaluja, mutta paikallinen taso ottaa ne käyttöön.

III · Lapin pelastuslaitos — pohjoisin verkosto

Lapin pelastuslaitos on Suomen pohjoisin, laajin ja harvimmin asuttu pelastusalue. Sen kattavat 21 kuntaa, ja siellä on:

• 47 pelastusasemaa, joista kolmella (Kemi, Rovaniemi, Tornio) on ympärivuorokautinen valmius
• Muualla maakunnan alueella ympärivuorokautinen valmius muodostetaan päivystävien ryhmänjohtajien ja sopimuspalokuntien toimesta
• 32 vapaaehtoista palokuntaa (VPK) ja noin 850 vapaaehtoista palokuntalaista

VPK-verkosto on tarkemmin tarkasteltuna Tornionlaakson käytännön valmius. Joka kunnassa on oma VPK: Tornio, Karunki, Pello, Ylitornio, Kolari, Muonio, Enontekiö. Niiden sähköpostiosoitteet ovat muotoa vpk.paikkakunta@lapha.fi — esimerkiksi vpk.pello@lapha.fi, vpk.ylitornio@lapha.fi, vpk.kolari@lapha.fi.

Tämä on olennainen huomio: vapaaehtoiset palokunnat eivät vain sammuta tulipaloja. Pelastuslaitoksen omien tietojen mukaan sopimuspalokunnat muodostavat poikkeusoloissa ja väestönsuojelussa tarvittavan reservin. Eli kun varautuminen vaatii lisää resursseja, VPK-verkosto aktivoidaan.

Pelastuslaitos suorittaa vuosittain yli 4 500 hälytystehtävää Lapissa. Tehtäviin lähdetään lähimmältä asemalta hätäkeskuksen hälytyksen mukaan. Tarvittaessa apua annetaan ja vastaanotetaan pohjoisten pelastuslaitosten välillä sekä yli valtakunnan rajojen — tämä on suora viittaus Ruotsin ja Norjan pelastuspalveluyhteistyöhön.

Vesisukeltajia on kolmella toimipaikalla — Kemissä, Torniossa ja Rovaniemellä. Heitä voidaan siirtää onnettomuuspaikalle ajoneuvo- ja venekalustolla tai rajavartiolaitoksen helikopterilla.

IV · Lapin hyvinvointialue — terveydenhuollon valmius

Vuoden 2023 sote-uudistuksen myötä Suomen pelastustoimi siirtyi osaksi hyvinvointialueita. Lapin pelastuslaitos toimii nyt osana Lapin hyvinvointialuetta (lapha.fi).

Tämä on rakenteellisesti tärkeä muutos: kun aikaisemmin pelastus ja terveydenhuolto olivat eri organisaatioissa, ne ovat nyt saman katon alla. Operatiivisten kriisitilanteiden hallinta — esimerkiksi suuronnettomuus, jossa tarvitaan sekä pelastus- että ensihoito- että erikoissairaanhoitoa — on yhden hallinnon koordinoima.

Lapin hyvinvointialueen omavalvontaohjelma sisältää pelastustoimen palvelujen omavalvonnan periaatteet. Tämä tarkoittaa, että pelastustoimen valmiuden taso arvioidaan ja raportoidaan säännöllisesti, eikä jäädä yksittäisten viranomaisten arvioiden varaan.

V · Kuntien valmiussuunnitelmat — käytännön taso

Kuntalain mukaan jokaisella kunnalla on velvollisuus laatia valmiussuunnitelma. Tämä asiakirja kuvaa, miten kunta toimii häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa: kuka johtaa, mihin ihmiset hakeutuvat, miten viestintä järjestetään, miten huoltovarmuus turvataan paikallisesti.

Tornionlaakson kuntien valmiussuunnitelmat ovat julkisia asiakirjoja, joiden ydinosa löytyy kunnan verkkosivuilta. Niissä määritellään:

• Häiriötilanteiden valmiuspäivystäjä (kunnanjohtaja, valmiuspäällikkö tai turvallisuusvastaava)
• Väestönsuojien sijainti ja niiden ylläpidon vastuut
• Vaihtoehtoiset evakuointipaikat, jos pääasialliseen suojaan ei pääse
• Viestintäkanavat asukkaille (kuntien verkkosivut, viranomaisten tekstiviestit, paikallinen radio)
• Yhteistyöjärjestelyt naapurikuntien ja Ruotsin puolen kuntien kanssa

Tämä ei ole näkyvää työtä. Mutta se on olemassa. Pellon, Ylitornion, Kolarin, Muonion ja Enontekiön valmiussuunnitelmat on laadittu, päivitetty ja harjoiteltu — vaikka useimmat asukkaat eivät tiedä yksityiskohtia.

VI · Lappi-sopimus 2026–2029 — maakuntatason näkymä

Lapin liiton hyväksymä Lappi-sopimus 2026–2029 on lakisääteinen Lapin maakuntaohjelma. Joulukuussa 2025 hyväksytty asiakirja kuvaa, miten Lappia kehitetään seuraavien neljän vuoden aikana.

Asiakirjan rakenne kertoo jotakin: huoltovarmuus ja sotilaallinen liikkuvuus ovat omat painopisteensä rinnakkain elinkeinojen ja matkailun kanssa. Tämä on uutta verrattuna edellisiin Lappi-sopimuksiin.

Konkreettiset kehittämistavoitteet sisältävät:

• Rail Nordica ja Tunturirata eurooppalaisella raideleveydellä
• Tornio–Haaparanta ja Kolari–Svappavaara–Narvik -ratayhteyksien kehittäminen
• Kaksoiskäyttöiset infrastruktuurit — siviili- ja sotilastarpeisiin

Lapin liiton edunajamissuunnitelmassa vuosille 2026–2027 huoltovarmuus on yksi viidestä painopisteestä, yhdessä osaavan työvoiman, puhtaan siirtymän, luvituksen ja logistiikan kanssa.

EU:n Re-arm-ohjelman myötä 300 miljoonaa euroa aluekehityksen rahoitusta siirrettiin puolustusteollisuuden ja sotilaallisen liikkuvuuden toimenpiteisiin. Tämä tarkoitti Lapin liiton oletetun rahoituskehyksen leikkautumista yli puolella vuosille 2026–2027. Kehittämisjohtaja Päivi Ekdahl on todennut, että muutos oli haastava, mutta että aikataulullisesti onnea oli se, että Lappi-sopimukseen ehdittiin sisällyttää puolustukseen, turvallisuuteen ja huoltovarmuuteen liittyvät toimenpiteet.

VII · Pohjoismainen kerros — yhteistyö rajan yli

Kun puhutaan Tornionlaakson valmiudesta, kansallinen taso on vain osa kuvaa. Pohjoismainen yhteistyö on rakenne, joka kantaa rajan yli.

Pohjoismainen pelastuspalveluyhteistyö perustuu Nordred-sopimukseen vuodelta 1989. Sopimus mahdollistaa avun antamisen ja vastaanottamisen Pohjoismaiden välillä ilman erillisiä kahdenvälisiä neuvotteluja. Kun jokin Pohjoismaa tarvitsee apua, se voi pyytää sitä naapureilta nopeasti.

Käytännössä tämä näkyy esimerkiksi metsäpaloissa, suuronnettomuuksissa ja merellisissä pelastusoperaatioissa. Lapin pelastuslaitos antaa ja vastaanottaa apua säännöllisesti yli valtakunnan rajojen. Tämä ei ole poikkeustilanne — se on normaalia toimintaa.

Pohjoiskalotin neuvosto (Nordkalottrådet) on rakenne, jossa Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoiset maakunnat ja läänit tekevät yhteistyötä. Lapin liitto on tämän yhteistyön keskeinen suomalainen toimija.

Sodan ja rauhan kaaressa tämä on uusi rakennetaso. Vuonna 1944 Ruotsin vastaus Suomen avunpyyntöön tuli muutamassa tunnissa, mutta se vaati nimenomaisen neuvottelun ja päätöksen. Vuoden 1989 Nordred-sopimuksen jälkeen avunpyyntöjen ei tarvitse odottaa poliittisia päätöksiä — yhteistyö on sopimukseen perustuvaa, ei tilanteittain neuvoteltavaa.

VIII · Naton kerros — uusi tekijä

Suomi liittyi Natoon huhtikuussa 2023. Tämä on kotirintaman muistin kannalta uusi kerros, jota vuoden 1944 evakkojen sukupolvi ei kokenut.

Naton FLF-keskustelu — Forward Land Forces, eli pysyvät NATO-liittolaisten joukot Suomessa — on käynnissä. Ruotsin puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Peter Hultqvist totesi lokakuussa 2025, että Ruotsi haluaa sijoittaa pysyvästi ruotsalaisia maavoimien sotilaita Suomen Lappiin. Norjan puolustusministeri Tore Sandvik on todennut samalla, että pohjoinen alue on strategisesti keskeinen.

Tämä ei ole hyökkäysjärjestely — se on pelotteen rakentamista. Naton periaate on, että hyökkäys yhtä jäsenmaata vastaan on hyökkäys koko liittokuntaa vastaan. Mitä uskottavampi pelote, sitä epätodennäköisempi hyökkäys.

Lapin näkökulma tähän on yksinkertainen: alueen turvallisuusrakenne on muuttunut. Vuonna 1944 Suomi taisteli yksin Saksaa vastaan ja pyysi siviiliapua Ruotsilta. Vuonna 2026 Suomi on osa pohjoiseurooppalaista puolustusjärjestelyä, jonka sisällä Ruotsi on toinen Nato-jäsen ja Norja kolmas.

IX · Lukijan rooli

Yhteinen valmius ei rakennu vain viranomaisten toimesta. Suomen virallinen suositus jokaiselle kotitaloudelle on 72 tunnin omavaraisuus — kolmen päivän kyky selviytyä ilman ulkopuolista apua. Tämä koskee elintarvikkeita, vettä, lääkkeitä, lämpöä ja viestintäyhteyksiä.

Suositus ei ole pelottelua. Se on käytännön muistutus siitä, että viranomaisten valmius rakentuu kotitalouksien valmiuden päälle. Kun lähes kaikilla kotitalouksilla on 72 tunnin omavaraisuus, viranomaisten ei tarvitse käyttää resursseja akuuttiin selviytymisapuun ja ne vapautuvat varsinaiseen ongelmanratkaisuun.

Sarjan neljäs osa käsittelee tarkemmin, mitä 72 tunnin omavaraisuus käytännössä tarkoittaa. Tässä riittää huomio: jokainen tornionlaaksolainen on osa kotirintaman vahvuutta omilla teoillaan.

X · Sarjan jatko

Seuraavassa osassa katsotaan, mitä kahden valtakunnan välinen yhteistyö tarkoittaa Tornionlaakson käytännön tasolla. Tornio ja Haaparanta toimivat käytännössä yhtenä kaupunkina. Provincia Bothniensis -yhteistyösopimus, Pohjoiskalotin liikenneyhteistyö, Pellon ja Övertorneån, Kolarin ja Pajalan, Muonion ja Karesuvannon, Enontekiön ja Kilpisjärven väliset yhteydet — kaikki nämä ovat osa kotirintaman rakennetta.

Joki on raja, mutta se on myös silta. Sarjan kolmas osa kysyy, miten siltaa kannetaan poikkeusoloissa.