Kenttäraportti · Järjestäytynyt rikollisuus · 1. heinäkuuta 2026

Vuosaaren yöt: kun kansainvälinen kokaiinikäytävä saavutti Suomen

Norjassa ilmiö on vuosia edellä. Sieltä voi lukea, mihin Suomi on menossa.

Kahden vuoden aikana samasta Helsingin satamasta on noudettu kiloittain kokaiinia samalla menetelmällä — eri verkostojen toimesta, samasta infrastruktuurista.

Maailman kokaiini kasvaa Kolumbian, Perun ja Ecuadorin rinteillä, mutta Eurooppaan se saapuu mereltä. Valtaosa mantereelle päätyvästä kokaiinista tulee kaupallisissa merikonteissa suurten satamien kautta, ja vuosien ajan portteina toimivat ennen muuta Antwerpen, Rotterdam ja Hampuri. Se on nyt muuttumassa.

Euroopan unionin huumevirasto EUDA kirjasi kesäkuussa 2026 julkaistuun vuosiraporttiinsa, että takavarikot ovat laskeneet jyrkästi juuri näissä suurissa satamissa — Belgiassa, Saksassa ja Alankomaissa — samalla kun raportteja pienempien satamien hyväksikäytöstä on yhä enemmän. Kokonaismäärä laski, mutta yksittäisten takavarikkojen lukumäärä nousi. Tulkinta on selvä: tuotanto ei ole vähentynyt, vaan kuljetukset ovat pirstoutuneet ja siirtyneet valvonnan katvealueille. Kartellit eivät ole vetäytyneet — ne ovat hajauttaneet.

Tässä uudelleen järjestäytyneessä kartassa myös Pohjoismaat ovat saaneet oman roolinsa. Norjan luvut kääpiöittävät Suomen mittakaavan, mutta enää Suomi ei ole tämän rakenteen ulkopuolella. Keskusrikospoliisi totesi keväällä 2026 antamassaan tietopyyntövastauksessa, että Suomessa toimivilla rikollisverkostoilla on yhä enemmän kansainvälisiä yhteyksiä ja että nämä yhteydet ulottuvat myös Latinalaiseen Amerikkaan.

Tämä artikkeli kertoo siitä, mitä kahden viime vuoden aikana on tapahtunut yhdessä tietyssä satamassa: Helsingin Vuosaaressa.

Yksi yö Vuosaaressa

Syyskuun 20. päivän vastaisena yönä 2025 kaksi miestä nousi oranssiin soutuveneeseen Vuosaaren sataman länsilaidalla. Vene ei ollut heidän — he olivat löytäneet sen läheltä ja kantaneet sen Ruusuniemen kanavan rantaan. Mukanaan heillä oli tyhjiä urheilukasseja. Kello oli hieman ennen kahta.

He soutivat kanavan yli sataman konttikentälle. Alue oli kuvattu ja kartoitettu jo päivien ajan; nyt he tiesivät, mitä etsivät. Vaaleiden konttien joukossa oli yksi tietty kontti, pinottu toisen päälle niin, että sen yläreunaan oli maasta viisi tai kuusi metriä. Miehet käyttivät paikalta löytämiään tikkaita ja telineitä kiivetäkseen ylös. Kokaiini ei ollut kontin lastitilassa vaan sen kylmäkonetilassa, jonne pääsi vain työkaluilla — mutteriavaimella tai hylsyllä, vääntöraudalla, porakoneella. Kaikki oli hankittu etukäteen.

Työ konteilla kesti noin puoli tuntia. Sitten miehet palasivat veneelle, kummallakin kaksi täyttä urheilukassia sylissä, ja soutivat takaisin kanavan yli. He nostivat kassit maihin Merenkulkijankujalla — ja siihen operaatio päättyi. Tulli oli seurannut heitä koko ajan. Kiinniotto tallentui lämpökamerakuvaan.

Kasseista löytyi neljä urheilukassillista tummanruskeita paketteja: yhteensä 45 102 grammaa kokaiinia, pitoisuudeltaan 89–90 prosenttia. Katukaupassa erän arvo olisi ollut noin 4,5 miljoonaa euroa. Kokaiini oli salakuljetettu Suomeen Ecuadorista merikontissa, ja se oli tarkoitus hakea ennen kuin laillinen vastaanottaja ehti avata kontin. Menetelmää kutsutaan rip-offiksi.

Miehet olivat saapuneet maahan viisi päivää aiemmin. He eivät olleet ammattilaisia siinä mielessä, että olisivat tienneet, keitä olivat vastassa. Mutta joku oli kertonut heille tarkalleen, minkä kontin avata ja mistä. Kysymys, joka jää, ei koske heitä. Se koskee sitä, kuka heidät oli lähettänyt.

Kaksi tismalleen saman tyyppistä tapausta

Syyskuun operaatio ei ollut Vuosaaressa ensimmäinen laatuaan edes kyseisenä vuonna. Neljä kuukautta aiemmin, toukokuussa 2025, samasta satamasta oli noudettu samalla menetelmällä toinen kokaiinierä — ja senkin tekijät jäivät kiinni.

Toukokuun tapauksessa kaksi Ruotsin kansalaista, Besnik Gashi ja Fatlum Zeqiri, noutivat merikontista Kolumbiasta salakuljetettua kokaiinia. Poliisi takavarikoi Vantaalla sijainneesta asunnosta noin 44 kiloa. Itä-Uudenmaan käräjäoikeus tuomitsi marraskuun 2025 lopulla molemmat seitsemän vuoden ja yhdentoista kuukauden vankeuteen törkeistä huumausainerikoksista. Tuomio ei ole lainvoimainen. Oikeuden mukaan oli selvää, että teko oli tehty osana kansainvälisen järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa ja että se oli erityisen suunnitelmallinen: tekijät olivat perehtyneet sataman ympäristöön etukäteen ja muun muassa kääräisseet puhelimensa folioon, jotteivät ne paljastaisi sijaintia. Alun perin syytettyjä oli neljä. Yksi tekijöistä ehti poistua Suomesta ennen kiinniottoja eikä ole tunnistettu.

Syyskuun tapauksessa tekijät olivat albanialaisia — Amarildo Mandi ja Andi Xhuveli, molemmat Vlorën kaupungista. Kokaiini tuli Ecuadorista. Helsingin käräjäoikeus tuomitsi heidät yli kahdeksan vuoden vankeuteen. Toinen miehistä kiisti tienneensä, että kontista haettiin huumeita; oikeus ei pitänyt kertomusta uskottavana.

Eikä Vuosaari ole uusi osoite. Jo maaliskuussa 2022 samasta satamasta noudettiin kokaiinia täsmälleen samalla tavalla: kolme miestä murtautui punaviinipulloja sisältäneeseen konttiin, joka oli tuotu Belgian Antwerpenistä. Syyttäjän mukaan konttiin oli kätketty 204 kiloa; Helsingin käräjäoikeus katsoi näytetyksi vain takavarikoidut runsaat 37 kiloa ja tuomitsi miehet kuudesta seitsemään vuoteen. Ohjeet olivat tulleet Signal-sovelluksen kautta, mutta se, kuka ne antoi, jäi oikeudessa näyttämättä. Kolme vuotta ennen Mandia ja Xhuvelia siis sama satama, sama menetelmä, sama lopputulos — ja sama tuntematon taustaverkosto. Jo vuonna 2019 Vuosaaren kautta oli kulkenut erä, joka oli tuolloin Suomen historian suurin kokaiinitakavarikko.

Sama satama, sama menetelmä, sama lopputulos — ja sama tuntematon taustaverkosto.

Kaksi tapausta neljän kuukauden välein, kolmas kolme vuotta aiemmin. Eri kansalaisuudet, eri lähtömaat, eri verkostot. Ja käytännössä identtinen menetelmä: kontti saapuu satamaan, epäillyt tarkkailevat sitä päiviä, yöllinen tunkeutuminen, aineet kasseihin ja pois. Tämän perusteella ei voi päätellä, että tapaukset olisivat saman organisaation tekemiä. Mikään julkinen näyttö ei sido niitä toisiinsa. Se, mikä niitä yhdistää, on paikka: Vuosaari näyttää toimivan rip-off-pisteenä useille eri toimijoille — samojen olosuhteiden vuoksi, joita Euroopan satama-alueet tarjoavat.

Nämä eivät myöskään ole ainoat merkit. Alkuvuodesta 2026 Tulli paljasti erillisen kokonaisuuden, jossa Italiasta oli tuotu joulukuun 2025 ja tammikuun 2026 aikana kahdeksan huumelähetystä Vantaalle, Turkuun ja Tampereelle — ainakin 13 kiloa kokaiinia sekä hasista ja marihuanaa. Kaksi epäiltyä, Albanian ja Italian kansalaisia, otettiin kiinni Tampereella. Neljäs albanialais- tai italialaiskytkentäinen kokaiinitapaus samassa maassa lyhyen ajan sisällä.

Numerot taustalla kertovat saman tarinan. Tulli takavarikoi vuonna 2025 ennätysmäärän kokaiinia, yli 87 kiloa — yli 30 kiloa enemmän kuin vuotta aiemmin, ja aine oli poikkeuksellisen puhdasta. Rikosteknisen laboratorion tutkimissa poliisin takavarikoissa määrä oli vielä suurempi: lähes 200 kiloa, ja yli viiden kilon takavarikkojen määrä lähes kolminkertaistui edellisvuodesta. Tullin valvontajohtaja Hannu Sinkkonen totesi jo marraskuussa 2025, että kokaiinin takavarikkomäärät olivat kasvussa. Miksi juuri Suomi? Tullin oma vastaus on suora: Suomesta on tullut kokaiinille kiinnostava markkina-alue, koska käyttäjämäärä kasvaa ja tuotto on täällä muuta Eurooppaa korkeampi.

Norjan tilanne: missä Suomi voi olla parin vuoden päästä

Ymmärtääkseen, mihin Suomen tilanne on kehittymässä, kannattaa katsoa länteen. Norjassa sama ilmiö on vuosia edellä, ja siellä viranomaiset ovat ehtineet myös nimetä sen.

Keväällä 2023 Oslon Bama-hedelmätukku toimi vastaanottavana infrastruktuurina yli kahdelle tonnille kokaiinia. Kolme takavarikkoa neljän kuukauden aikana, joista suurin oli Norjan kaikkien aikojen ennätys. Reitti oli sama, joka toistuu Vuosaaressakin: Etelä-Amerikka, useimmiten Ecuador, välisatama Manner-Euroopassa, lopulta Pohjola. Huhtikuussa 2025 samaan varastoon tuotiin vielä 147 kiloa.

Ratkaiseva ero Suomeen on se, että Norjassa viranomaiset ovat kytkeneet tapaukset nimettyyn verkostoon. Oslon poliisi ja Bama-yhtiö itse ovat kertoneet, että ruotsalaiseen Foxtrot-verkostoon kytkeytyviä henkilöitä havaittiin varaston liepeillä juuri silloin, kun lasti oli paikalla. On huomattava, ettei tämä ole kantanut oikeudessa asti: takavarikoihin liittyen syytettyjen ruotsalaisten juttu ei näytön puutteen vuoksi johtanut tuomioihin. Verkoston läsnäolo on siis viranomaisten ja yhtiön oma havainto, ei tuomioistuimen toteama tosiasia — mutta se on julkinen ja se on nimetty.

Norjan tulli on myös ottanut käyttöön termin, jota Suomessa ei ole vielä julkisesti kuultu: felles nordisk kokainmarked, yhteinen pohjoismainen kokaiinimarkkina. Kun viranomainen alkaa puhua yhteisestä markkinasta, se on lakannut käsittelemästä yksittäisiä takavarikkoja erillisinä sattumina.

Sama rakenne näkyy laajemmin. Eurojust ja Europol ilmoittivat marraskuussa 2025 hajottaneensa Albaniassa ja Italiassa toimineen verkoston, joka oli salakuljettanut yli 1 300 kiloa kokaiinia suoraan Etelä-Amerikasta pohjoiseurooppalaisten satamien kautta Italiaan ja varastoinut sen kuuteen italialaiseen varastoon. Pohjoismaiset satamat eivät ole tässä kartassa päätepiste vaan solmukohta.

Verkostojen varjokabinetti: kuka rekrytoi, kuka ohjaa

Vuosaaren syyskuun tapauksen esitutkinta-aineisto avaa harvinaisen tarkan näkymän siihen, miltä tällaisen operaation alimmainen kerros näyttää — ja miten vähän sen toteuttajat itse tietävät.

Mandi ja Xhuveli kertoivat kuulusteluissa, että heidät oli värvätty kotikaupungissaan Vlorëssa, Adrianmeren satamakaupungissa. Heille oli luvattu tehtävästä 10 000 euroa kummallekin ja 2 000 euroa ennakkoa matkoja ja majoitusta varten. Tehtävä oli rajattu: matkusta Suomeen, hae tavara kontista, kätke se metsään. Joku muu hakisi sen kätköltä. Heidän osuutensa päättyisi kätkemiseen. Kuriirit eivät kertomansa mukaan tunteneet verkostoa, jolle työskentelivät, eivätkä edes sitä miestä, jonka olivat Vlorëssa tavanneet.

Ohjaus tapahtui etäältä, ja se oli sävyltään tuttavallista. Mandin puhelimeen taltioitui noin kahdensadan viestin Signal-keskustelu nimimerkin Jack&Jones kanssa. Ohjaaja puhutteli kuriiria serkuksi ja veljeksi ja kyseli kuulumisia — ja siirtyi samassa keskustelussa asiaan. Kun Mandi oli lähettänyt kuvan oikeasta kontista, vastapuoli pyysi ”kiltti yhden kunnon kuvan nauhasta”: kontin sinettinauhoista, jotka piti avata. Mandi itse tiivisti suhteen kuulustelussa: kun tekee työtä tällaisille tahoille, ”pitää olla tarkasti yhteydessä heihin ja pitää heidät ajan tasalla”. Silti hän ei kertomansa mukaan tuntenut ohjaajaansa eikä tiennyt tämän nimeä. Toimeksiantajan henkilöllisyys jäi selvittämättä.

Rekonstruktio. Ote esitutkinta-aineistoon (9010/R/2948/25, liite 8) taltioidusta Signal-keskustelusta. Viestit on lyhennetty ja suomennettu poliisin käännöksen mukaan. Kuvitus: Rautio Media.

Tämä on se rakenteellinen kohta, jossa Suomen kuva liittyy pohjoismaiseen. Toukokuun tapauksesta tuomitut Gashi ja Zeqiri ovat Ruotsin kansalaisia, taustaltaan albanialais-kosovolaisia — samaa väestöryhmää, josta tunnetut ruotsalaiset verkostot ovat värvänneet jäseniä. Tämä ei tarkoita, että he olisivat minkään tietyn nimetyn verkoston jäseniä; sellaista yhteyttä ei tapauksen tutkinnasta käy ilmi. Se tarkoittaa, että pohjoismaisen rikollistoiminnan kuriiripooli on rakenteellisesti yhteydessä samaan Vlorë–Italia–Ruotsi-akseliin, joka näkyy Vuosaaressa. Tullin oma arvio on tässä yksiselitteinen: Ruotsissa toimivan järjestäytyneen rikollisuuden tiedetään organisoivan erityisesti kokaiinin salakuljetusta Suomeen.

Mitä viranomaiset tietävät — ja mitä eivät

Vuosaaren syyskuun tutkinta oli Tullin johtama, ja kansainvälinen yhteistyö rajoittui käytännössä Europolin kanssa toimimiseen. Tutkinnanjohtaja, tulliylitarkastaja Mikko Martikainen on korostanut, että rikoksen tekeminen ja epäiltyjen kaikki valmistelut kyettiin dokumentoimaan reaaliajassa ja että viranomaisten yhteistyö oli lopputuloksen kannalta keskeistä. Aine saatiin kokonaisuudessaan takavarikkoon.

Mutta tutkinta päättyi tähän pisteeseen. Epäiltyjen yhteydenpito muihin osallisiin jäi selvittämättä, eikä minkään tietyn ryhmän tai verkoston osallisuudesta saatu näyttöä — kuriirit eivät tunteneet verkostoa, jolle työskentelivät. Sama toistuu jokaisessa Vuosaaren tapauksessa: vuonna 2022, toukokuussa 2025 ja syyskuussa 2025 noutajat jäivät kiinni, mutta ohjeet antanut taho jäi jokaisessa oikeudessa näyttämättä. Kun Keskusrikospoliisilta kysyttiin laajempaa kuvaa, se vahvisti kansainvälisten yhteyksien ulottuvan Latinalaiseen Amerikkaan mutta kieltäytyi erittelemästä yksittäisiä verkostoja tai kansainvälisen yhteistyön sisältöä julkisuuslain salassapitoperusteilla. KRP:n oma luonnehdinta toimijakentästä on, että se on aiempaa monimuotoisempi ja että osalla verkostoista ei ole ulkoisia tunnuksia eikä vakiintunutta nimeä.

Tässä on ero Norjaan. Siellä poliisi on kyennyt liittämään takavarikot nimettyyn verkostoon julkisesti; Suomessa yksittäisen tutkinnan tuottama kuva on ohuempi. Tämä ei ole viranomaisten epäonnistumista. Heidän on todistettava asiat, ei spekuloitava, ja reaktiivinen rakenne on kunnioitettava. Rakenteellisen synteesin tekeminen — sen osoittaminen, että neljä erillistä tutkintaa piirtää yhden kuvion — on journalistinen tehtävä, jonka tekemiselle virallisia rajoitteita ei ole.

Institutionaalinen vastaus on jo liikkeellä. Tulli on nimetty vastuuviranomaiseksi satamaturvallisuuden kehittämisessä ja asettanut turvallisuusviranomaisten, ministeriöiden ja satamatoimijoiden yhteisen työryhmän; Suomi osallistuu myös Euroopan satama-allianssiin. Satamien häiriötön toiminta on tunnistettu kysymykseksi, joka koskee kansallista turvallisuutta ja huoltovarmuutta.

Mitä tämä tarkoittaa

Vuosaari ei ole yhden verkoston tukikohta. Se on infrastruktuurinen päätepiste, joka palvelee useita ulkoisia toimijoita, koska sen olosuhteet — konttivalvonnan kapasiteetti, satama-alueen yöllinen valvottavuus, maantiede — tekevät siitä toimivan. Yksittäiset verkostot vaihtuvat, mutta infrastruktuuri pysyy.

Norjan kokemus näyttää, miten tämä rakenne kehittyy: yksittäisistä takavarikoista verkostojen tunnistamiseen, ja lopulta viranomaisten omaan termiin yhteisestä pohjoismaisesta markkinasta. Suomi on tällä polulla Norjasta jäljessä — todennäköisesti vuosia. Ero on tällä hetkellä mittakaavassa, ei rakenteessa. Kysyntä kasvaa, marginaali on korkea, ja sama menetelmä toistuu samassa satamassa eri toimijoiden käsissä.

Se on rakenteellinen kysymys, ei yksittäisten poliisitutkintojen kysymys. Ja pohjoismaiset rikollisverkostot eivät palvele pelkästään eteläamerikkalaisia kokaiintuottajia. Mutta se on toinen tarina.