Puheenjohtajaton pöytä
Arktinen neuvosto selvisi Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan. Trumpin Grönlanti-uhkaus ja Nuukin sisäpoliittinen kriisi saattavat olla sen loppu.
Arktisen neuvoston 30-vuotisjuhlat käynnistettiin tämän vuoden alussa Tromssassa, Pohjois-Norjassa — eivät puheenjohtajamaan Tanskan pääkaupungissa eivätkä Grönlannin Nuukissa. Yksityiskohta kertoo enemmän kuin mikään virallinen lausunto. Se paljastaa, missä tilassa maailman ainoa arktinen yhteistyöfoorumi todella on.
Foreign Policy paljasti 16. huhtikuuta uutisen, joka meni Suomessa ohi pääotsikoiden: Arktisen neuvoston poliittisen tason puheenjohtajuus on juuri nyt tyhjä. Grönlannin ulkoministeri Vivian Motzfeldt, joka oli historian ensimmäinen grönlantilainen neuvoston poliittisen tason puheenjohtaja, joutui eroamaan maaliskuussa, kun hänen Siumut-puolueensa vetäytyi Nuukin koalitiohallituksesta.
Arktisen neuvoston sihteeristö ilmoitti, että Grönlannin uusi ulkoministeri ottaa tehtävän vastaan. Ketään ei ole vielä nimetty.
Tämä ei ole yksittäinen byrokraattinen yksityiskohta. Tämä on oire.
Tarkennus · Kaksi puheenjohtajaa
Arktisella neuvostolla on kaksi rinnakkaista puheenjohtajuutta. Poliittisella ministeritasolla puheenjohtajana toimi Vivian Motzfeldt — hän on nyt eronnut. Senior Arctic Officials -ryhmän puheenjohtajana ja neuvoston käytännön tiedottajana toimii edelleen Kenneth Høegh, Grönlannista kotoisin oleva Tanskan arktinen suurlähettiläs. Tekninen johtajuus jatkuu. Poliittinen painoarvo on se, joka tällä hetkellä puuttuu.
I · Mikä Arktinen neuvosto on — ja miksi se on tärkeä Suomelle
Arktinen neuvosto perustettiin vuonna 1996. Siihen kuuluu kahdeksan arktista valtiota — Yhdysvallat, Kanada, Venäjä, Norja, Tanska (Grönlannin kautta), Islanti, Ruotsi ja Suomi — sekä kuusi alkuperäiskansojen organisaatiota pysyvinä osanottajina. Sen mandaatti on tiukasti rajattu ympäristöön, tieteeseen, kestävään kehitykseen ja alkuperäiskansojen oikeuksiin. Sotilasasioita neuvostossa ei käsitellä perustamisestaan lähtien.
Suomelle Arktinen neuvosto on ollut poikkeuksellisen tärkeä juuri tästä syystä. Se on ollut ainoa instituutio, jossa suomalaiset, venäläiset ja amerikkalaiset virkamiehet ovat istuneet saman pöydän äärellä keskustelemassa öljynlevähdysten torjunnasta ja jääkarhujen seurannasta — riippumatta siitä, miten jäässä suurpoliittiset suhteet ovat olleet. Se on ollut se kanava, jonka kautta säilytetään "arktinen poikkeuksellisuus": ajatus, että kaukana pohjoisessa vihamielisetkin vallat pystyvät tekemään yhteistyötä.
Tätä ideaa on nyt haastettu kolmelta eri suunnalta samanaikaisesti.
II · Ensimmäinen isku: Venäjä
Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa 2022, neuvosto joutui kiusalliseen tilanteeseen: Venäjä oli juuri tuolloin puheenjohtajamaa. Seitsemän muuta jäsenvaltiota keskeytti toimintansa maaliskuussa 2022.
Toiminta käynnistyi uudelleen rajoitetusti Norjan puheenjohtajakaudella 2023–2025. Norja onnistui poikkeuksellisen hyvin pitämään neuvoston hengissä — työryhmät jatkoivat, joskin ilman Venäjän täyttä osallistumista. Tätä kuvataan laajalti diplomatian saavutuksena.
Mutta se, mikä selvisi vielä Norjan aikana, ei välttämättä kestä sitä, mitä nyt tapahtuu.
III · Toinen isku: Trump ja Grönlanti
Kun Tanska otti puheenjohtajuuden Norjalta toukokuussa 2025 — symbolisesti nimenomaan Grönlannin kautta — tilanne oli jo kireä. Tammikuussa 2026 Trump kiristi tilannetta avoimella uhkauksella Grönlannin annektoinnista, kauppatulleilla uhkailemalla ja kieltäytymällä sulkemasta pois sotilaallista voimankäyttöä.
Arktisen neuvoston puheenjohtajuus on nyt kahden jäsenvaltion välisen kriisin keskipisteessä. Tanska ja Yhdysvallat ovat molemmat neuvoston jäseniä. Yhdysvaltojen presidentti on uhannut liittää puheenjohtajamaan territorion osaksi Yhdysvaltoja. Tämä ei ole tilanne, jota neuvoston säännöt ovat koskaan ennen edellyttäneet käsittelemään.
Neuvoston virallinen linja on pysynyt sama. "Arktisella neuvostolla ei ole mandaattia käsitellä alueellisia vaatimuksia tai turvallisuuskysymyksiä", totesi Kenneth Høegh, Senior Arctic Officials -ryhmän puheenjohtaja ja neuvoston tiedottaja Foreign Policylle.
Tämä on teknisesti oikein, mutta strategisesti tyhjää. Jos neuvosto ei voi ottaa kantaa siihen, että yksi jäsenvaltio uhkaa ottaa toisen jäsenvaltion alueen, mitä sen sääntöperustaiseksi väitetty rakenne ylipäätään tarkoittaa?
IV · Kolmas isku: Grönlannin sisäinen kriisi
Motzfeldtin eron jälkeen tilanne on vaikeutunut entisestään. Grönlannin hallituskriisi ei ole pelkästään sisäpoliittinen — se liittyy suoraan Trumpin painostukseen. Pääministeri Jens-Frederik Nielsen on joutunut jäädyttämään itsenäisyyskeskustelun, jota hän itse ajoi kampanjansa aikana.
Nielsen oli linjannut tilanteen räikeän selkeästi jo tammikuussa 2026: "Jos joudumme valitsemaan Yhdysvaltojen ja Tanskan välillä tässä ja nyt, valitsemme Tanskan." Lausunto kertoo paljon — mutta se paljastaa myös, että Grönlannin itsenäisyysprosessi on nyt Trumpin painostuksen takia käytännössä jäässä.
Arktinen neuvosto on nyt ilman poliittista puheenjohtajaa juuri kriisin keskellä. Eikä tämä ole kaikki.
V · Mitä Foreign Policy havaitsi mutta ei sanonut
Tanska on itsekin suhtautunut puheenjohtajuuteen erilaisella energialla kuin Norja. 30-vuotisjuhlien käynnistys pidettiin Tromssassa, ei Kööpenhaminassa tai Nuukissa — vaikka juhlat isännöi Tanskan puheenjohtajuuden edustaja Kenneth Høegh. Neuvoston tarkkailijat, muun muassa norjalainen tutkija Svein Vigeland Rottem, ovat havainneet, että Tanska ja Grönlanti eivät ole omaksuneet neuvostoa saman painokkaasti yhteistyöalustaksi kuin Norja sitä edellisenä puheenjohtajakautena piti.
Tämä on ymmärrettävää. Tanskalla on keskellään elämänsä diplomaattinen kriisi — Grönlannin puolustaminen Yhdysvaltojen painostukselta — ja sisäpolitiikassa pitkitetyt hallitusneuvottelut. Arktisen neuvoston teknisten työryhmien pyörittäminen ei todennäköisesti ole Kööpenhaminan päivän kirkkaimpia prioriteetteja.
Tämä tarkoittaa, että neuvosto menettää hitaasti kahtakin asiaa: poliittista painoarvoa ja institutionaalista painavuutta. Ei kriisin vuoksi, vaan huomiotalouden vuoksi.
VI · Miksi tämä koskee Suomea suoraan
Suomen hallituksen juuri julkaistu ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon täydennys nostaa arktisen alueen erikseen esiin. Valtioneuvosto kirjaa, että "arktisen turvallisuuden nousu entistä vahvemmin kansainvälisen politiikan asialistalle" on huomioitu.
Mutta jos Arktinen neuvosto haurastuu juuri nyt, Suomi menettää yhden tärkeimmistä välineistään vaikuttaa siihen, mitä "arktinen turvallisuus" tarkoittaa. Neuvosto on ollut nimenomaan se foorumi, jolla Suomen kaltaiset keskikokoiset valtiot voivat vaikuttaa sääntöihin ilman, että niiden tarvitsee kilpailla suoraan Yhdysvaltojen, Venäjän tai Kiinan kanssa.
Jos neuvosto muuttuu pelkäksi teknisten työryhmien seminaariksi, arktisen alueen todellisesta politiikasta sovitaan muualla. Kahdenvälisissä neuvotteluissa. Naton kanavissa. Suurvaltojen välisissä sopimuksissa, joissa Suomi ei istu pöydän ääressä.
Tämä on geopolitiikan hiljainen logiikka: kun säännöt epäonnistuvat, jäljelle jäävät voimasuhteet. Ja voimasuhteissa Suomi ei kilpaile Yhdysvaltojen eikä Venäjän kanssa.
VII · Onko se vielä pelastettavissa?
Mahdollisesti. Michael Sfraga, entinen Yhdysvaltojen arktinen suurlähettiläs Bidenin hallinnossa, muotoili asian Foreign Policylle suoraan: neuvostoa täytyy jatkuvasti vahvistaa ja pitää se elossa.
Svein Vigeland Rottem on sanonut, että hänen mukaansa neuvoston työ todennäköisesti jatkuu jossain muodossa — ellei tapahdu sotilaallista hyökkäystä. Se "ellei" on tässä painava sana.
Skenaarioissa, joissa Trump jatkaa Grönlannin painostusta esimerkiksi uusilla kauppatulleilla tai kasvattamalla Yhdysvaltojen sotilaallista läsnäoloa saarella, Arktisen neuvoston asema muuttuu yhä absurdimmaksi. Miten kahdeksan valtion yhteistyöelin voi toimia normaalisti, jos yksi jäsenvaltioista aktiivisesti uhkaa toisen alueellista koskemattomuutta?
Neuvoston voi pelastaa — mutta se edellyttää, että jonkun muun kuin puheenjohtajamaan on otettava johtoasema. Norjalla on ollut merkittävä rooli jatkuvuuden turvaamisessa. Suomella on ollut teknistä osaamista erityisesti mustan hiilen päästöjen osalta. Pohjoismaisella yhteistyöllä voi olla tässä ratkaiseva rooli.
VIII · Johtopäätös: hiljaisuuden hinta
Arktinen neuvosto on ollut esimerkki siitä, että institutionaalinen yhteistyö voi pitää rauhan maailman kovimpien voimien välillä. Kylmän sodan aikana tätä roolia täyttivät Etyj ja useat aseidenrajoitussopimukset. 2020-luvulla se rooli jäi enää Arktisen neuvoston kaltaisten kapea-alaisten foorumien vastuulle.
Jos neuvosto pettää — joko hajoamisen tai hiljaisen merkityksettömyyden kautta — arktisen alueen politiikka määräytyy jatkossa suurvaltakilpailun ehdoilla. Tämä ei ole sellainen maailma, jossa keskikokoinen pohjoismainen demokratia pystyy parhaiten puolustamaan etujaan.
Suomen hallituksen täytyisi siksi olla kaikessa hiljaisesti — ja tarvittaessa äänekkäästi — tukemassa Arktisen neuvoston elinvoimaa. Ei siksi, että se olisi sentimentaalinen arvo, vaan siksi, että siellä, missä säännöt hiljaa kuolevat, jäljelle jäävät voimapolitiikan lait.
Puheenjohtajaton pöytä on oire. Kysymys on, onko joku vielä pelastamassa potilaan.