Syväanalyysi · Sudan · 10. heinäkuuta 2026

Apu, joka eliminoidaan ensin

Sudanissa nälänhätää vastaan taistelevat naapurit, joita molempien osapuolten joukot metsästävät — ja joiden rahoituksen länsi katkaisi.

Maailman suurin nälkä- ja pakolaiskriisi hoidetaan WhatsApp-ryhmissä ja naapurustokeittiöissä. Vapaaehtoisia tapetaan, koska he jakavat ruokaa — ja lännen vastaus oli katkaista heidän rahoituksensa.

Kuvittele suurtalouskeittiö, joka ruokkii koko korttelin. Ei järjestöä, ei logoa, ei maastopukuista turvamiestä — naapureita, jotka keittävät linssejä isossa padassa, koska kukaan muu ei uskaltanut tulla. Kuvittele sitten, että sinua jahdataan sen padan takia. Että armeija pitää sinua vakoojana, koska jaat ruokaa väärällä puolella rintamaa, ja puolisotilaat pitävät sinua vakoojana, koska jaat sitä väärällä puolella toista rintamaa. Ja kun olet selvinnyt molemmista, kaukainen suurvalta päättää, että juuri sinun rahoituksesi on byrokratiaa, joka voidaan katkaista yhdessä yössä.

Tämä ei ole vertauskuva. Tämä on Sudanin humanitaarisen avun todellinen rakenne vuonna 2026.

Heinäkuun 9. päivänä YK:n riippumaton tutkintakomissio totesi, että puolisotilaallisen RSF:n järjestelmällinen väkivalta el-Fasherin kaupungissa — joukkomurhat, joukkoraiskaukset ja tarkoituksellinen nälkään näännyttäminen — täyttää kansanmurhan tunnusmerkit. Komissio varoitti samaan hengenvetoon, että sen löydöksillä on ”kiireellisiä opetuksia” el-Obeidin kaupungille, jonka RSF on jo saartanut. Lue tuo lause uudelleen: kansanmurha on todettu, ja seuraava kaupunki on valittu. Puoli miljoonaa ihmistä on sen muurien sisällä. Ja kaikki tietävät, että apuja ei ole tulossa.

Tämä artikkeli kertoo, keitä siellä silti on — ja mitä heille tehdään.

Kuolleiden laskemisesta on jo luovutettu

Aloitetaan luvusta, jota ei ole. Kukaan ei tiedä, montako ihmistä Sudanin sota on tappanut. Dokumentoituja väkivaltaisia kuolemia on kirjattu reilut 58 000. Tutkijoiden arviot todellisesta määrästä liikkuvat 150 000 ja 400 000 välillä — haarukka, johon mahtuu kolme Tamperetta. Yhdysvaltain oma Sudan-erityislähettiläs myönsi kongressille, ettei hän osaa sanoa, onko kuolleita 15 000 vai 150 000.

Pysähdy tähän! Neljättä vuotta jatkuvassa sodassa maailman rikkaimpien valtioiden yhteenlaskettu tiedustelu-, satelliitti- ja tutkimuskoneisto ei kykene — tai ei edes viitsi — sanoa kuolonuhrien määrää edes kymmenientuhansien tarkkuudella. Ukrainassa lasketaan yksittäisiä ohjuksia. Sudanissa ei lasketa ihmisiä.

Ja silloinkin kun lasketaan, luvut ovat sellaisia, ettei niitä tahdo uskoa. Kun el-Fasher kaatui lokakuussa 2025, RSF tappoi YK:n mukaan yli 6 000 ihmistä kolmessa päivässä. Se on enemmän kuin Suomen tieliikenteessä kuolee kolmessakymmenessä vuodessa — kolmessa päivässä, yhdessä kaupungissa, aseettomia ihmisiä. Satelliittikuvista erottui ruumiskasojen aiheuttama maan värjäytyminen. Nälänhätä on vahvistettu kymmenellä alueella. Perheet syövät ambazia — maapähkinäöljyn puristejätettä, jota normaalioloissa syötetään karjalle.

Naiset: naiseus on nälän ennustaja

YK:n tutkintakomission tuore raportti ei todennut kansanmurhaa vain luotien perusteella. Raiskaus, seksiorjuus ja järjestelmällinen seksuaalinen väkivalta luetaan raportissa kansanmurhan tekotavoiksi. Lääkärit ilman rajoja kuvaa raiskauksia ”endeemisiksi”. Action Against Hungerin haastattelututkimus Sudanissa tiivisti tilanteen lauseeseen, joka pitäisi kaivertaa jokaisen avunantajamaan ministeriön seinään: naiseus on nälän keskeinen ennustaja. Naisten johtamat kotitaloudet näkevät nälkää kolme kertaa muita todennäköisemmin — koska jokainen matka torille, pellolle tai veden hakuun on suuri riski altistua raiskaukselle. Ruuan hakeminen on venäläistä rulettia, jossa panoksena on oma keho.

El-Fasherista paennut teinityttö kertoi NPR:lle pakomatkastaan: yksi tyttö sidottiin puuhun kolmeksi päiväksi muiden nähden; kaksi hänen seuralaisistaan raiskattiin hänen edessään tiellä, ja sen jälkeen kaikki ruoskittiin — vasta sitten heidät päästettiin jatkamaan.

Lapset: nuorin dokumentoitu uhri oli yksivuotias

UNICEFin dokumentoima nuorin raiskauksen uhri Sudanin sodassa oli yksivuotias. Tuota lausetta ei voi pehmentää, eikä sitä pidä pehmentää.

Numerot sen ympärillä: el-Fasherissa tapettiin tai vammautettiin yli 140 lasta kolmessa kuukaudessa. Lapsiuhrien määrä kasvoi 83 prosenttia vuodessa. 17 miljoonaa lasta on poissa koulusta — se on kolme kertaa Suomen väkiluku. Yli puolet maan sisäisistä pakolaisista on lapsia. Ja kun RSF:n drooni iski joulukuun alussa 2025 Etelä-Kordofanin Kalogissa ensin päiväkotiin ja sitten sen viereiseen sairaalaan — vähintään kolme kertaa, kolmannen kerran silloin, kun ihmiset yrittivät pelastaa lapsia — WHO laski 114 kuollutta, joista 63 oli lapsia. Ensihoitajia tulitettiin, kun he yrittivät siirtää haavoittuneita päiväkodista sairaalaan.

Tähän kohtaan kuuluu kysymys, jota pohjoismainen lukija ei pääse pakoon: montako näistä nimistä sinä olet nähnyt uutisissa? Yhden lapsen kohtalo Euroopassa pysäyttää koko mantereen. 63 lasta yhdessä iskussa Kordofanissa ei ylittänyt uutiskynnystä edes alaviitteenä.

Lapsia vesikanisterijonossa pakolaisleirillä elokuussa 2025. Yli puolet Sudanin 11 miljoonasta maan sisäisestä pakolaisesta on lapsia. Kuva: Wikimedia Commons, paikallinen kuvaaja (vapaa lisenssi — tarkista lisenssirivi tiedostosivulta ennen julkaisua).

Kopeekkalaskelma: mitä sudanilainen henki maksaa

Tämä ei ole tunne. Tämä on kirjanpitoa.

Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, yksityiset lahjoitukset ylittivät 1,2 miljardia dollaria sadassa päivässä. Kun Sudanin sota ohitti saman sadan päivän rajapyykin, lahjoitusseurantaa tekevä Candid ei ollut kirjannut merkittäviä lahjoituksia — ei siksi, että summa olisi ollut pieni, vaan koska seurattavaa ei käytännössä ollut.

YK:n vetoomusten rahoitusasteet kertovat saman kylmemmin: Ukrainan vetoomus on ollut parhaimmillaan yli 80-prosenttisesti rahoitettu ja palestiinalaisalueiden pikavetoomus 104-prosenttisesti — Sudanin vuoden 2024 vetoomus oli huhtikuussa 2024 rahoitettu alle kuusiprosenttisesti. Vuoden 2025 vetoomuksesta (4,16 mrd $) saatiin kasaan 35 prosenttia. Vuodelle 2026 tarvetta ei edes kehdattu pyytää täysimääräisenä: suunnitelma leikattiin kolmeen miljardiin — YK:n oman kehitysohjelman mukaan ei siksi, että tarpeet olisivat pienentyneet, vaan koska kunnianhimo pienentyi.

Ja huomio: Saksan liittokanslerinvirasto mainitsi Ukrainan 190 tiedotteessa kahdentoista kuukauden aikana. Sudanin: kolmessa. New York Times julkaisi samalla jaksolla yli kymmenkertaisesti Gazaa ja yli 13-kertaisesti Ukrainaa käsitteleviä juttuja Sudaniin verrattuna. Mediatutkimuksen klassikko puhuu ”arvokkaista ja arvottomista uhreista” — Herman ja Chomsky kirjoittivat käsitteen jo 1988. Sudan on sen elävä laboratorio: uhri on arvokas, jos hänen kuolemansa sopii kertomukseen, jonka me jo tunnemme. Sudanilainen äiti, joka hautaa kaksi lastaan nälkään, ei sovi mihinkään meidän kertomukseemme. Siksi hän ei ole olemassa.

YK:n oma humanitaarinen koordinaattori Sudanissa kieltäytyi jo sanasta ”unohdettu”: tämä ei ole unohdettu kriisi vaan hylätty kriisi. Ero on moraalisesti ratkaiseva. Unohdus on vahinko. Hylkääminen on valinta.

He, jotka jäivät: WhatsApp-ryhmä nälänhätää vastaan

Kun kansainväliset järjestöt evakuoituivat Khartumista sodan ensimmäisinä viikkoina, tilalle ei tullut tyhjiö. Tilalle tuli naapurusto.

Emergency Response Rooms — ”hätähuoneet” — syntyivät vuoden 2019 vallankumouksen kortteliliikkeistä. Nimi tulee kirjaimellisesti WhatsApp-huoneista, joissa vapaaehtoiset koordinoivat evakuointeja, vesihuoltoa, klinikoita ja keittiöitä. Rinnalla toimii vuosisatainen takaya-perinne: yhteisökeittiöt, joissa ruoka jaetaan kadulla, talossa tai puun alla, koska sudanilainen kulttuuri ei tunne nälkäistä naapuria käsitteenä, jonka voisi ohittaa. Näiden verkostojen — lähes 26 000 vapaaehtoista — arvioidaan auttaneen yli 11,5:tä miljoonaa ihmistä, enemmän kuin kahden Suomen väkiluvun verran. Ne ovat evakuoineet kymmeniätuhansia rintamien yli, pitäneet viimeiset sairaalat käynnissä ja pyörittäneet parhaimmillaan lähes 1 500 keittiötä.

Verkoston koordinaattori tiivisti toimintamallin, josta jokainen länsimainen avustusorganisaatio voisi ottaa oppia:

Yksi lahjoitettu dollari on yksi käytetty dollari. Kukaan ei saa palkkaa.

Oslon rauhantutkimusinstituutti PRIO piti työtä niin merkittävänä, että nimitti ERR-verkostot Nobelin rauhanpalkinnon ehdokkaaksi — ja tunnustusta on jo tullut: verkostot palkittiin Right Livelihood -palkinnolla, jota kutsutaan vaihtoehtoiseksi Nobeliksi. Ehdokkuus tuli siis täältä, Pohjolasta. Se on syytä muistaa, kun luet seuraavat kaksi kappaletta.

Molemmat sotivat osapuolet kohtelevat näitä vapaaehtoisia vihollisina. Armeija epäilee heitä RSF:n avustamisesta, koska he ruokkivat ihmisiä RSF:n alueilla; RSF epäilee heitä armeijan vakoojiksi samasta syystä käänteisenä. Vapaaehtoisia on pidätetty, kidutettu, raiskattu ja teloitettu — tapettuja on jo lähes 160. Yksi Washington Postin haastattelema koordinaattori kuvasi, miten militia jahtasi hänen vapaaehtoistaan turvatalosta toiseen — ja miten toista kidutettiin, jotta tämä paljastaisi ensimmäisen olinpaikan. ”Sanomme hyvästejämme”, hän viestitti.

Ja tässä on koko sodan ehkä paljastavin yksittäinen tilasto: toukokuuhun 2025 mennessä Sudanissa oli kuollut vähintään 84 avustustyöntekijää — jokainen heistä sudanilainen. Ei yhtäkään ulkomaalaista. Kansainvälinen apu evakuoitiin; paikallinen apu jätettiin varmaan kuolemaan. Kun seuraavan kerran kuulet sanan ”avustustyöntekijä” ja mieleesi nousee eurooppalainen henkilö siistissä logoliivissä, korjaa kuva: Sudanissa avustustyöntekijä on 24-vuotias insinööriopiskelija, joka kuoli kuljettaessaan insuliinia tarkastuspisteen ohi.

Eikä tämä koske vain vapaaehtoisia. Maailman ruokaohjelman saattueesta tapettiin viisi työntekijää Pohjois-Darfurissa. Relief Internationalin yhdeksän työntekijää teloitettiin RSF:n hyökätessä Zamzamin nälänhätäleirille — samassa iskussa kuoli yli sata siviiliä, joista vähintään 20 lasta. El-Fasherin saudisairaalaan tehty droonisku tappoi yli 70 potilasta ja hoitajaa. Lääkärit ilman rajoja joutui keskeyttämään sairaalatoiminnan Zalingeissa kesken koleraepidemian aseellisen hyökkäyksen takia. Helmikuussa 2026 RSF:n droonit iskivät avustussaattueeseen Etelä-Kordofanissa: kolme kuollutta. Ja byrokratia viimeistelee sen minkä droonit jättävät kesken: toukokuussa YK:n ja järjestöjen 355 viisumihakemuksesta hyväksyttiin 110.

Sudanissa ei ole avun perillepääsyn ongelmaa. Sudanissa on avun metsästysongelma — ja YK:n tutkijoiden mukaan nälkiinnyttäminen on molempien osapuolten tietoinen sodankäyntimenetelmä. Se on sotarikos, jolla on logiikka: joka kontrolloi ruokaa, kontrolloi ihmisiä. Siksi keittiö on sotilaskohde. Siksi linssipata on uhka.

Sitten länsi katkaisi rahat — viikossa

Yhdysvaltain kehitysapuvirasto USAID rahoitti Sudanin apua 661 miljoonalla dollarilla vuonna 2024 — lähes puolet koko maailman Sudan-vastauksesta. Merkittävä osa meni suoraan sinne, missä se muuttui ruuaksi tehokkaimmin: ERR-keittiöiden käteissiirtoihin ja jopa vapaaehtoisten turvajärjestelyihin.

Donald Trump astui virkaan 20. tammikuuta 2025 ja jäädytti ulkomaanavun samana päivänä allekirjoittamallaan asetuksella; stop work -määräykset lähtivät saman viikon perjantaina. Sudanissa vaikutus ei tullut kuukausien viiveellä — se tuli viikossa: kaksi kolmasosaa Khartumin hätäkeittiöistä sulki ovensa. ”Ei ollut siirtymäaikaa, vain äkillinen pysähdys”, kuvasi eräs terveysjärjestön työntekijä. Virasto itsessään lakkautettiin käytännössä kevään aikana, ja tammikuussa 2026 Yhdysvallat ilmoitti vetäytyvänsä 66 kansainvälisestä järjestöstä ja sopimuksesta, joista 31 on YK-elimiä.

USAID:n työntekijä pakolaisleirillä Itä-Sudanissa. Viraston 661 miljoonaa dollaria kattoi lähes puolet Sudanin avusta vuonna 2024 — rahoitus katkesi viikossa Trumpin virkaanastujaisista. Kuva: USAID (public domain) — arkistosta, virastosta jota ei enää ole.

Tänään CARE arvioi, että Sudanin 1 460 yhteisökeittiöstä noin 80 prosenttia on kiinni rahoituspulan vuoksi. Kassalan koulusuojassa asuva Hanan kuvasi järjestölle ketjun omalta kohdaltaan: ensin ruoka-apu pieneni, sitten loppui, sitten käteistuki loppui — ja kun hän turvautui lähikeittiöön, sekin sulki ovensa, koska ”rahoitus kuivui”.

Ennen kuin kukaan Atlantin tällä puolen nyökyttelee liian tyytyväisenä: OECD:n mukaan kansainvälinen kehitysrahoitus putosi vuonna 2025 ennätykselliset 23,1 prosenttia, ja nimenomaan humanitaarinen apu romahti 35,8 prosenttia — siis juuri se raha, jolla estetään nälkäkuolemia juuri nyt. Ja Suomi? Suomen hallitus leikkaa vaalikaudella kehitysyhteistyöstä yli miljardi euroa, siitä humanitaarisesta avusta 130 miljoonaa, ja BKTL-osuus on matkalla 0,46 prosentista kohti 0,25:tä — samalla kun hallitus korostaa, että ”tuki Ukrainalle jatkuu järkkymättömänä” ja Ukraina on Suomen ylivoimaisesti suurin kehitysyhteistyökumppani. Konkretia löytyy ulkoministeriön omista päätöksistä: helmikuun 2026 avustuskierroksella Ukraina sai 20 miljoonaa euroa humanitaarista apua — Sudanin nälänhätä kaksi. Sama päätös, suhde kymmenen yhteen. Marraskuussa 2025 Sudan, jonka Suomen oma tiedote toteaa kärsivien määrällä mitattuna maailman suurimmaksi kriisiksi, sai niin ikään kaksi miljoonaa. Ukrainan tukeminen on oikein ja välttämätöntä — tämä lehti on kirjoittanut siitä alusta asti. Mutta kun sama käsi, joka pitää Ukrainaa, päästää irti Sudanista, kopeekkalaskelma on tehty ääneen: toisen mantereen hädänalainen on arvokas, toisen ei.

YK:n koko maailman vetoomuksiin saatiin vuonna 2025 kasaan 12 miljardia — vähiten vuosikymmeneen. Apu tavoitti 25 miljoonaa ihmistä vähemmän kuin edellisvuonna. Ne 25 miljoonaa eivät kadonneet. He vain putosivat tilastoista siihen kategoriaan, jota kukaan ei välittänyt laskea.

Venäjä ei valitse puolta. Se valitsee molemmat

Jos etsit syytä siihen, miksi tämä sota ei lopu, älä katso vain Khartumiin. Katso Moskovaan — ja katso tarkkaan, sillä Venäjä on tehnyt Sudanissa jotain, mikä pitäisi opettaa jokaisessa strategian oppikirjassa: se on molempien puolten liittolainen.

Virallinen Venäjä tukee armeijaa, ja hinta on tiedossa. Helmikuussa 2025 Sudanin ulkoministeri vahvisti Moskovassa, että sopimus Venäjän ensimmäisestä laivastotukikohdasta Afrikassa — Port Sudanissa, Punaisellamerellä, paikassa josta valvotaan Suezin kanavan kauppareittejä — on valmis ja vain ratifiointia vailla: jopa neljä sota-alusta, ydinkäyttöiset mukaan lukien, ja 300 sotilasta 25 vuodeksi. Joulukuussa 2025 Wall Street Journal paljasti kaupan sisällön kokonaisuudessaan: tukikohta ja kultakaivosoikeudet vastineeksi ilmatorjuntajärjestelmistä ja aseista. Vuoden vaihteessa Burhan vakuutti Saudi-Arabialle jäädyttäneensä hankkeen — lännen ja Persianlahden painostuksen alla. Tukikohta ei siis ole valmis tosiasia. Se on panttikortti, joka pysyy pöydällä niin kauan kuin sota jatkuu.

Epävirallinen Venäjä — Wagner, nykyiseltä tuotemerkiltään Africa Corps, Venäjän sotilastiedustelun alaisuudessa — aloitti sodan RSF:n kumppanina ja toimitti sille Yhdysvaltain valtiovarainministeriön mukaan jopa ilmatorjuntaohjuksia armeijaa vastaan; virallinen Moskova loikkasi armeijan puolelle vasta, kun RSF avasi yhteydet Ukrainaan. Vastineeksi Wagnerin yhtiöt (M Invest, Meroe Gold) louhivat ja salakuljettavat Darfurin kultaa: yhden vuoden aikana helmikuusta 2022 helmikuuhun 2023 Sudanista vietiin arviolta 1,9 miljardin dollarin arvosta kultaa 16 tilauslennolla — rahtikirjoissa lasti oli merkitty kekseiksi. Kulta kiertää pakotteita ja rahoittaa sotaa Ukrainassa. Ympyrä sulkeutuu: sama valtio, joka tappaa ukrainalaisia, rahoittaa tappamisen sudanilaisella kullalla, jonka kaivamisen mahdollistaa sudanilaisten tappaminen.

Ja kun YK:n turvallisuusneuvosto yritti 18. marraskuuta 2024 vaatia tulitaukoa ja siviilien suojelua, päätöslauselman kaatoi yksi ainoa ääni — neljätoista puolesta, yksi vastaan. Arvaa kenen. Yhdysvaltain YK-suurlähettiläs sanoi sen myöhemmin ääneen ilman diplomatian pehmusteita: Venäjä on pelannut konfliktin molemmilla puolilla omien poliittisten tavoitteidensa ajamiseksi — sudanilaisten hengen kustannuksella.

Sekasorto ei ole Venäjälle ongelma. Se on liiketoimintamalli.

Analyytikko Samuel Ramanin tiivistys on kylmääkin kylmempi: Venäjän ensisijainen tavoite ei ole kummankaan osapuolen voitto vaan demokraattisen siirtymän estäminen — autoritaarinen Sudan takaa kullan ja tukikohdan, demokraattinen Sudan alkaisi tutkia rikoksia. Sekasorto ei ole Venäjälle ongelma. Se on liiketoimintamalli. Ja tässä pohjoismaisen lukijan kannattaa herätä: sama Africa Corps -verkosto, sama kultaraha ja samat Libyan-reitit, joilla Venäjä operoi Sudanissa, ovat osa sitä harmaata infrastruktuuria, joka työntyy myös Eurooppaan. Sudan ei ole kaukana. Sudan on saman verkoston toinen pää.

Mitä tästä pitäisi ajatella — ja mitä voisimme tehdä

Ollaanko me täällä oikeasti tietoisia siitä, missä määrin ja kuinka brutaalisti Sudanissa kuollaan? Rehellinen vastaus on: emme ole, emmekä ole halunneet olla. Tietoa ei puutu — YK:n raportit, satelliittikuvat ja henkiinjääneiden todistukset ovat kaikkien saatavilla. Puuttuu päätös katsoa. Sudanin sota ei ole unohtunut. Se on hylätty, ja hylkääminen on tehty meidän nimissämme: leikkauspäätöksissä, uutisagendoissa ja siinä hiljaisessa kirjanpidossa, jossa toisten lasten kuolema on etusivun asia ja toisten tilastovirhe.

Mutta tässä sodassa on yksi asia, joka ei ole hylännyt ketään: sudanilaiset itse. Naapurit, jotka keittävät linssejä droonien alla. Nobel-ehdokkaat, joilla ei ole suojaliivejä. Jos jokin ansaitsee tukemme, se on tämä — ja tukeminen on mahdollista suoraan. Mutual Aid Sudan Coalition ohjaa 95 senttiä jokaisesta dollarista suoraan kentälle, ja rahat ovat perillä noin kahdessa viikossa (mutualaidsudan.org). Institutionaalista reittiä tarjoaa Center for Disaster Philanthropyn Sudan-rahasto, ja kotimaisista toimijoista Suomen Punaisen Ristin katastrofirahasto ja Kirkon Ulkomaanapu ovat ulkoministeriön virallisia kumppaneita. Pieni summa ei ole symbolinen: yksi keittiö ruokkii satoja perheitä päivässä hinnalla, joka Pohjolassa on yhden ravintolaillallisen luokkaa.

Ja lopuksi se lause, joka tästä artikkelista on tarkoitus jäädä mieleen. El-Fasherissa on todettu kansanmurha. El-Obeid on saarrettu. Ero Ruandan vuoden 1994 ja Sudanin vuoden 2026 välillä ei ole se, ettemmekö tietäisi. Ero on se, että tällä kertaa tiedämme etukäteen — ja meillä on vielä hetki aikaa päättää, mitä sillä tiedolla tehdään.